Lääketieteellistä taustaa
Rytmihäiriö on yhteiskäsite, jolla viitataan sydämen sähköisen järjestelmän häiriöihin.
Rytmihäiriöitä on perinteisesti diagnosoitu EKG-laitteella, mitä on vaikeuttanut se, että monet rytmihäiriöt ilmenevät epäsäännöllisesti pitkän aikavälin kuluessa. Huimauksen, pyörtymisen, hengästymisen ja sydämentykytyksen kaltaiset oireet voivat kestää vain muutaman sekunnin ja loppua yhtä nopeasti kuin alkoivat. Tämän vuoksi niitä on vaikea havaita tavanomaisessa 12-kytkentäisessä lepo-EKG:ssä tai muutaman päivän mittaisessa yhtäjaksoisessa EKG-mittauksessa.
Eteisvärinä on tavallisin väestössä esiintyvä rytmihäiriö ja yksi suurimmista kansansairauksistamme. Noin 3%:lla Euroopan väestöstä on eteisvärinä. Monet tutkimukset osoittavat kuitenkin, että hiljaisia eteisvärinöitä (eteisvärinöitä, joita ei ole vielä löydetty) voi esiintyä voi olla jopa 1-2% enemmän. Tämä johtuu siitä, että eteisvärinä usein tulee ja menee eikä välttämättä aiheuta minkäänlaisia oireita. Noin joka kolmannella eteisvärinäpotilaalla ei ilmene lainkaan oireita, ja siksi eteisvärinää ei havaita tavallisessa terveystarkastuksessa.
Eteisvärinän eniten pelätty seuraus on iskeeminen aivoinfarkti eli verihyytymä aivoissa. Eteisvärinäpotilailla on viisinkertainen todennäköisyys sairastua aivoinfarktiin muuhun väestöön verrattuna. Eteisvärinän aikaansaama aivoinfarkti aiheuttaa vakavampia vammoja sekä aiheuttaa lisääntynyttä kuolleisuutta. Vähintään 30% kaikista aivoinfarktipotilaista arvellaan sairastavan myös eteisvärinää.
Aivoinfarkti on potilaalle usein henkilökohtainen katastrofi. Kolmannes aivohalvauksen saaneista kuolee ja toiselle kolmannekselle se aiheuttaa huomattavia vammoja loppuelämäksi. Aivohalvaus on yksi terveydenhuollolle eniten kustannuksia aiheuttavista sairauksista. Vuosittain Euroopassa 600 000 ihmistä saa aivoinfarktin. Jokainen aivohalvaus maksaa yhteiskunnalle noin 50 000-70 000 euroa terveydenhoitojärjestelmästä ja paikallisista kustannuksista riippuen.
Eteisvärinä on yksi suurimmista aivoinfarktin riskitekijöistä ja monet aivoinfarktitapauksista voitaisiin estää, jos eteisvärinä diagnosoitaisiin ja hoito aloitettaisiin jo varhaisessa vaiheessa. Eteisvärinän tärkein hoito on verenohennuslääkitys, joka vähentää aivoinfarktiriskiä noin 70 prosentilla. Viime vuosina markkinoille on tullut uusia verenohennuslääkkeitä perinteisten rinnalle. Niiden ansiosta eteisvärinän aiheuttaman aivohalvauksen ehkäiseminen on saanut aiempaa enemmän huomiota.
